Noniin, joulu on takana. Lahjaksi tuli iPod Touch ja kannettava tietokone, Acerin Timeline ja kaikkea mukavata vaatetta ja sokolaatia.
Nyt vaan on joululoma kääntäny kelkkansa mahottomuuksiin ja nuorimman, 13 vuotiaan serkun kanssa noin pienestä keskustelusta paisu aivan ylimaallinen konflikti. Aivan mahdotonta, jos vääntää taas “no one loves me” roolinsa päälle, ni ei siinä kuulkaa sovittelukaan enää auta. Ei millään.
Ja ikävä on paha. On ikävä Tamperetta, on ikävä Rillaa, mutta eniten on ikävä Joonaa. Hirveää kidutusta ollu tää loma, en oo tottunu tälläsiin taukoihin. En todellakaan. Sitä vaan pyörii sängyssä ja puhuu mesessä kello puoli viiteen asti aamulla, että edes vähän helpottais jostain päästä.
Nyt varsinkin vuodatan. .__. Istun kylmässä keittiössä, pakkasen paukkuessa ympärillä, masentuneena. Ikäeroa on joo, mutta ärsyttävää että tälläsestä aiheesta nousee hirveä metakka (lukekaa chatti alapuolella).
Mutta olkoot, loma on tullu tarpeeseen, ottaen huomioon että kuvattiin pari kolme viikkoa sitten musavideota, ja oli muuten niin raskas projekti, että saadaan 1 ov pois! Eli kun muilla on joku 1 ov:n kurssi alla, ni musavideossa olleiden ei tartte käyä sitä kurssia, vaan saadaan suoraan 3 opintokorttiin. Kovaa shittiä.
En nyt viihti enenpää vuodattaa, kun sitten teksti olisi harvinaisen masentavaa luettavaa.
Jeah, merry X-mas to every one ja sillee.
